fbpx

Tähän saak­ka uni oli aina aut­ta­nut, mut­ta nyt herä­sit seu­raa­vaan aamuun edel­leen seka­va­na ja sen lisäk­si har­hai­se­na. Maka­sim­me pari­vuo­teel­la vie­rek­käin. Minä jut­te­lin sinul­le sinun silit­täes­sä koi­raam­me. Mie­les­tä­si se, joka puhui, oli koi­ram­me. Het­ken pääs­tä kui­ten­kin osoi­tit koi­raam­me tois­taen pelos­ta hätään­ty­nee­nä “mikä tuo on”. Välil­lä tor­kah­dit rau­hoit­tu­nee­na, mut­ta herät­tyä­si seka­vuus- ja orien­taa­tio-ongel­mat jat­kui­vat. Halu­tes­sa­si kat­soa tv:tä pyy­sit lait­ta­maan pääl­le “tuon, jos­ta näkyy kuvaa”.

Soi­tin kes­kus­sai­raa­laan kysyen las­ten­neu­ro­lo­gia, mut­ta minul­le ker­rot­tiin, ettei hän ole tavat­ta­vis­sa aina­kaan viik­koon. Kes­kus­sai­raa­las­ta keho­tet­tiin soit­ta­maan yli­opis­tol­li­seen sai­raa­laan. Soi­tin neu­ro­ki­rur­gian osas­tol­le, jos­ta sinut oli kotiu­tet­tu. Siel­lä puhe­li­meen vas­tan­nut hoi­ta­ja sanoi, että voi­sim­me läh­teä tule­maan päi­vys­tyk­seen ja sitä kaut­ta osas­tol­le. Päi­vys­tys­tä pidem­mäl­le emme kui­ten­kaan pääs­seet, sil­lä siel­lä lää­kä­ri oli tilas­ta­si hyvin eri miel­tä kuin me, van­hem­pa­si. Hänen mukaan­sa yleis­ti­la­si oli hyvä, puhee­si sel­ke­ää ja oikeal­la puo­lel­la­kin voi­mat nyt hyvät.

Kuten jo aiem­min oli todet­tu, neu­ro­ki­rur­gis­ta hoi­det­ta­vaa ei ollut, joten jou­tai­sim­me takai­sin kotiin. Myö­hem­min tilaa­mis­ta­ni pape­reis­ta­si kävi ilmi, että tämä eri­kois­tu­va lää­kä­ri oli kon­sul­toi­nut päi­vys­tä­vää neu­ro­ki­rur­gia, joka puo­les­taan oli kon­sul­toi­nut las­ten­neu­ro­lo­gia ja tämä puo­les­taan kans­sam­me teke­mi­sis­sä ollut­ta las­ten­neu­ro­lo­gia, joka oli kai­kil­le näil­le ker­to­nut jat­ko­seu­ran­ta­si siir­ty­neen kes­kus­sai­raa­lan. Niin­pä ensim­mäi­sek­si kon­sul­toi­tu las­ten­neu­ro­lo­gi tote­si­kin, että “Nyt siis poti­las tul­lut tän­ne”.

 

Mitä ihmet­tä olin oikein odot­ta­nut. Ehkä ainoas­taan sitä, että jos­sain oli­si joku, joka palaut­tai­si kai­ken ennal­leen pois­taen kaik­ki, yhä pahe­ne­mas­sa ole­vat oireesi.

 

Isä­si ja minä kul­je­tim­me sinut pyö­rä­tuo­lil­la takai­sin autoon. Tulos­sa ole­vaan loput­to­man pit­kään itse­syy­tös­te­ni lis­taan lisät­tiin jäl­leen uusi koh­ta. Mik­si läh­din tuo­maan sinua tän­ne ja näin rasi­tin sinua entis­tä enem­män, mitä ihmet­tä olin oikein odot­ta­nut. Ehkä ainoas­taan sitä, että jos­sain oli­si joku, joka palaut­tai­si kai­ken ennal­leen pois­taen kaik­ki, yhä pahe­ne­mas­sa ole­vat oireesi.

Seu­raa­va­na aamu­na neu­ro­ki­rur­gian osas­tol­le soit­ta­ma­ni puhe­luun vas­taa­not­ta­nut hoi­ta­ja oli kir­jan­nut seu­raa­vas­ti: “Äiti soit­ti. Oli­vat eilen käy­neet päi­vys­tyk­ses­sä. Ei ollut eili­seen tyy­ty­väi­nen. Äidin toi­ve oli­si, että otet­tai­siin EEG, ker­rot­tu, että nyt sitä ei pys­ty­tä otta­maan. Jos tulee vie­lä voi­mak­kai­ta oirei­ta, voin­ti huo­no­nee, niin he voi­vat sai­raa­laan men­nes­sä pyy­tää tut­ki­mus­ta, mut­ta lää­kä­ri mää­rää sen jos näkee sil­le tar­vet­ta. Kuun­nel­tu äidin tun­te­muk­sia ja toi­vo­tet­tu hyvää kevättä.”

Ilta­päi­väl­lä talu­tin sinut jo tutuk­si tul­leen fysio­te­ra­peu­tin vas­taa­no­tol­le. “Ei pys­ty­nyt eikä jak­sa­nut teh­dä lii­ke­har­joi­tuk­sia. Kävel­les­sä tar­vit­see tukea, kos­ka jalat eivät nouse askel­taes­sa ja asen­to pyr­kii kaa­tu­maan vasem­mal­le. Sei­soes­sa tar­vit­see koko ajan var­mis­tuk­sen, eivät­kä tasa­pai­no­liik­keet pys­ty­asen­nos­sa onnis­tu lain­kaan. Myös istues­sa asen­to pyr­kii kaa­tu­maan vasem­mal­le taak­se. Syvä- ja pin­ta­tun­to­tes­tit eivät onnis­tu lain­kaan luo­tet­ta­vas­ti, kos­ka suu­ria ongel­mia nime­tä paik­ko­ja ja suun­tia sekä suo­rit­taa liik­kei­tä. Nukah­ti kes­ken tes­tauk­sen ja nuk­kui noin 15 min.” Täs­sä välis­sä fysio­te­ra­peut­ti tuli sano­maan minul­le, että soit­tai­sin alue­sai­raa­lan päi­vys­tyk­seen tilan­tees­ta­si. Näin teh­des­sä­ni sain kuul­la, että oli­si­han se tul­ta­va käy­mään jos tilan­ne ei para­ni­si. “Herät­ty­ään suu­ria vai­keuk­sia orien­toi­tua paik­kaan, mut­ta toi­vut­tu­aan liik­ku­mis- ja toi­min­ta­ky­ky oli­vat palau­tu­neet lähes ensim­mäi­sen hoi­to­ker­ran tasol­le, käve­lee mm. ilman tukea. Väsy­mys pahen­taa oirei­ta todel­la paljon.”

Uni oli siis jäl­leen teh­nyt teh­tä­vän­sä, eikä sinua tar­vit­si­si läh­teä vie­mään alue­sai­raa­lan päi­vys­tyk­seen, vaan sai­sim­me olla kotona.

Iltaa koh­den voin­ti­si kui­ten­kin jäl­leen huo­no­ni. Et jak­sa­nut nous­ta olo­huo­neem­me soh­val­ta omin voi­min ylös, olit seka­va ja harhainen.